Turismia ja kurssivalintoja

Kalenteriin on alkanut ilmestyä luentoja, ja joka päivä ei enää pääsekään käymään kahdessa uudessa turistikohteessa. Orientaatioluennolta sain käteen hirveän kasan monisteita ja turvallisuusohjekirjasen, mutta on tullut luettua vain kurssivalinnoista kertovia monisteita. Kursseja varten on kolme eri deadlinea, japaninkursseja varten lähtötasotestin tulokset tulevat vasta ensi viikolla ja lisäksi on mahdollista valita japanilaisille opiskelijoille suunnattuja "Advanced English Courses", joille osallistujat valitaan arvonnalla. Lukujärjestykseni on tällä hetkellä suuri sekamelska ja lisäksi täynnä humanistikursseja. Löysinhän minä myös muutaman biotieteisiin viittaavan kurssin, mutta ne ovat pääasiassa ekologiaa ja biodiversiteettiä. Molekyylibiotieteitä ei löydy, joten tästä tulee lukukausi täynnä kaikkea paitsi oman alan kursseja. Odotan jännityksellä miltä sellainen tuntuu.

On tässä kuitenkin ehditty myös huvitella! Olen päätynyt osaksi pientä kolmen hengen kaveriporukkaa (srilankalainen Ishini, latvialainen Ksenija ja minä), jolla olemme matkustelleet edestakaisin Sapporoa. Kenelläkään meistä ei ole mobiilidataa, joten suunnistamme ja eksymme yhdessä sightseeing-kartan kanssa. Olemme paljolti vain katsoneet mitä karttaan on merkitty, ja käyneet paikoissa tietämättä niistä sen enempää. Mm. Shiroi Koibito Park oli iloinen yllätys, sillä luulimme sen olevan kuuluisa vain kukkiensa takia. Odotin siispä puistoa, jossa on hiukan tavallista enemmän ruusuja. Vastassamme oli kuitenkin upea puisto täynnä pieniä mökkejä, kukkia, pieni junarata puiston ympäri ja kaikenlaisia patsaita. Kun luulimme jo nähneemme kaiken, menimme sisään päärakennukseen ja sieltä löytyi vielä keksitehdas ja suklaan historiasta ja valmistamisesta kertova näyttely. Pääsimme sisään ilmaiseksi, sillä keksitehdas ei ole tällä hetkellä toiminnassa. Henkilökunta pahoitteli ja me olimme tyytyväisiä.

Kävimme samana päivänä myös Sapporon historiallisessa kylässä, suuri ulkoilmamuseo jonka eri rakennukset on uudelleenrakennettu samanlaisiksi kuin olivat aikoinaan. Päätimme säästää kuluissa ja kävelimme tuskallisen pitkän matkan omakotitaloalueella vain saapuaksemme museolle puoli tuntia ennen sulkemisaikaa. Koetimme saada opiskelija-alennusta ja lipunmyyjä pyysi meitä täyttämään jonkin lomakkeen jota kukaan meistä ei ymmärtänyt, mutta sen täytettyämme emme päässeet sisään opiskelijahinnalla vaan ilmaiseksi. En tiedä tuliko sielu nyt myytyä historiallisen kylän omaisuudeksi vai mitä, mutta olimme jälleen kerran tyytyväisiä. Emme ehtineet käydä kaikissa rakennuksissa, mutta sen verran mitä kiersimme, historiallinen kylä oli todella hieno. 

Olemme ehtineet käydä myös eläintarhassa (itketti hiukan nähdä valtavia kotkia ja paviaaneja pienissä häkeissä ja jääkarhut hikoilemassa, kaduttaa vähän että tuin tätä bisnestä), mäkihyppystadionin näköalatornissa, Hokkaido Shrinella sekä Moerenuma-puistossa, jossa taide kohtaa luonnon. Ksenija harjoittelee valokuvausta, joten meillä on oma valokuvaaja mukana kaikkilla. Näistä kuvista kaikki joissa itse esiinnyn ovat hänen ottamiaan.

Tätä blogitekstiä kirjoittaessani koin myös ensimmäisen maanjäristykseni (ilmeisesti magnitudi 3-4), ja kyllä se aika hurja fiilis on. Huoneeni on alimmassa kerroksessa joten astiat eivät tulleet alas hyllyiltä, mutta kyllä sydän hiukan hakkaa vieläkin. Taifuuni Tramin pitäisi iskeä Hokkaidolle tänä yönä, joten lisää jännitystä luvassa...